YKSI YHTEINEN BLOGI: Koulutuskokemuksia

Loppukevät ja alkukesä ovat olleet jalkapallon seuraajien juhla-aikaa. Suomen sarjat ovat täydessä vauhdissa. Eurosarjojen jännittävien päätösvaiheiden jälkeen pelattiin naisten ja miesten Mestarien liigan finaalit. Tänään alkaa kauan odotettu EM-lopputurnaus. Myös PK-35:n suositut kesäleirit ovat käynnissä.

Miesten Mestarien liigan loppuottelu sai luonnollisesti taas kerran paljon julkisuutta, naisten vastaava finaali sen sijaan varsin vähän. Italian Reggio Emiliassa 26. toukokuuta pelatussa ottelussa iskivät yhteen ranskalainen Lyon ja saksalainen Wolfsburg noin kahdenkymmenen tuhannen katsojan edessä.

Lievä ennakkosuosikki Lyon voitti tasaisen pelin rangaistuspotkukilpailun päätteeksi. Mapei Stadiumilla nähtiin loistavaa naisjalkapalloa. Vastakkain olivat ranskalaisten elastinen 3-5-2 ja saksalaisten täsmällinen 4-4-2. Kumpikin joukkue ja kentän jokainen pelaaja tiesivät tarkasti tilanteesta toiseen, kuinka kentällä tuli joukkuetaktisesti toimia.

Finaali oli kerrassaan hienoa mainosta Euroopassa kovaa vauhtia kehittyvälle naisfutikselle!

*****

Italian jalkapalloliitto (FIGC) järjesti Reggio Emiliassa loppuottelun yhteydessä - peli- ja sitä edellisenä päivänä - naisten valmentajille suunnatun UEFA-täydennyskoulutuksen. Osallistujia oli lähes sata, joiden joukossa kaksi suomalaista.

Kurssin vierailevina kouluttajina toimivat teknistaktisen osa-alueen dosentti Attilio Sorbi Italian liitosta, maan tuoreen naisten mestarijoukkueen Brescian fysiikkavalmentaja Francesco Pellegrini, maalivahtivalmentajat Fabiana Comin ja Mara Morin sekä tunnetuimpana nimenä miesten Serie A:ssa huippukauden pelanneen Sassuolon päävalmentaja Eusebio Di Francesco.

Tapahtuma oli antoisa. Sorbi käsitteli kahden ja kolmen hyökkääjän välistä yhteistyötä, Pellegrini toiminnallista fysiikkaharjoittelua, Comin ja Morin mm. maalivahdin roolia osana joukkuetta, Di Francesco Sassuolossa käyttämänsä 4-3-3:n pelillisiä ja harjoituksellisia pääperiaatteita. Aiheita käytiin läpi sekä teoriassa että käytännössä.

Etenkin Sorbin ja Di Francescon osuudet saivat ajatukset liikkeelle. Pääpaino oli koko ajan harjoittelun pelinomaisuudessa, pelipaikkakohtaisissa yksityiskohdissa, jalkapallon opettamisessa aitojen pelitilanteiden kautta. Puhe ja käytännön malliharjoitteet eivät juurikaan sisältäneet itse pelistä irrallisia elementtejä.

*****

Koulutussisältöihin, käsiteltyihin valmennus- tai harjoitusmetodeihin ei sinänsä liittynyt mitään mullistavaa. Eikä niin ollut tarkoituskaan. Pikemminkin ne olivat omiaan vahvistamaan koulutettavien käsitystä siitä, mistä pelissä ja harjoittelussa on viime kädessä kyse: yksinkertaisesti pelaajan toiminnasta osana joukkuetta sekä joukkueen toiminnasta kokonaisuutena.

Kun suuren ja perinteikkään futismaan huippuammattilaiset olivat äänessä ja itse kenttätyössä, oli vaikea välttyä muutamalta vertailevalta havainnolta. Näistä tärkein kuuluu jotakuinkin seuraavasti: miksi Suomessa - toisin kuin maanosamme huippumaissa - elää (jalkapallo)kulttuuri, joka ei läheskään aina ymmärrä täsmällisen, yksityiskohtaisen, pelitaktisen harjoittelun merkitystä? Tai pahimmillaan jopa aliarvioi sitä, ei pidä sitä tärkeänä.

Kun Suomi pelasi viime maanantaina Veronassa miesten A-maaottelun Italiaa vastaan ja hävisi 0-2, iso kysymys palasi Stadio Bentegodin katsomossa taas uudestaan mieleen.

Vastauksia pohtiessa hyvää futiskesää kaikille!

Mitri Pakkanen