Esittelyssä Sergio Almenara

PK-35:n valmennuspäällikkönä elokuun alusta toiminut Sergio Almenara, 36, istuu mukavassa asennossa Aava Areenan toimistotiloissa ja vastailee rentoon tyyliinsä seuran verkkotoimituksen esittämiin kysymyksiin. Hänelle on kolmessa viikossa ehtinyt muodostua jo käsitys punamustien toiminnasta, nykytilasta ja mahdollisista kehitystarpeista.

Sergio siirtyi PK-35:een vantaalaisesta FC Legiruksesta ja oli aiemmin ehtinyt kotimaansa Espanjan lisäksi jalostaa monipuolista futiskokemustaan Saksassa. Hän on toiminut parikymmenvuotisella urallaan mm. joukkue- ja fysiikkavalmentajana, taktiikka-analyytikkona, valmennuskoordinaattorina, televisiossa ja radiossa asiantuntijakommentaattorina jne.

Almenara on suorittanut UEFA Pro -lisenssin sekä useita muita valmentajatutkintoja. Kun PK-35:n valmennuspäällikön paikka oli aiemmin tänä vuonna julkisessa haussa, hän päätti lähettää hakemuksensa seuraan. Jotta pääsemme nyt tutustumaan Sergioon yhä paremmin, annetaan puheenvuoro hänelle itselleen. 

Hola Sergio, milloin ja miten ensikosketuksesi Suomeen tapahtui?

- Kaikki alkoi kolmisen vuotta sitten käytyäni jouluna suomalaisen kaverini luona Turussa, missä vietin viisi päivää. Menin Legirukseen viime maaliskuussa ja toimin siellä B- ja C-junioreissa sekä apuvalmentajana miesten joukkueessa.

Mitkä olivat ensivaikutelmasi suomalaisesta jalkapallosta?

- Yllätyin, että jalkapallon seuraajia ja lajin parissa toimivia ihmisiä on näinkin paljon. Toisaalta harjoitus- ja valmennusmetodit osoittautuivat melko vanhanaikaisiksi. Suomesta puuttuu ammattimaisia rakenteita, mikä näkyy käytännössä ihan kaikessa, kuten pelaajakehityksessä, scouttaamisessa ja koko seuratoiminnassa. Tämä pätee jopa Veikkausliigaan. Joukkueet pelaavat turhan suoraviivaisesti ja liian nopeasti eteenpäin, mikä heijastuu luonnollisesti myös harjoitteluun.

Miksi päätit hakea juuri PK-35:n valmennuspäällikön paikkaa?

- Mietin tulevaisuuttani ja koin, että PK-35:llä on mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä jopa Suomen parhaaksi seuraksi. Tämä vaatii toki aikaa sekä kaikilta työtekijöiltä oikeanlaista asennetta, jota onkin jo havaittavissa. Jos meillä jokaisella on kunnianhimoisia tavoitteita, melkein kaikki on mahdollista. Suomalaisessa jalkapallossa ylipäätään on paljon tekemätöntä työtä.

Mitkä ovat valmennus- ja koulutusfilosofiasi pääperiaatteet?

- Yksittäinen pelaaja on seuratoiminnan lähtökohtainen itseisarvo. Häneen on suunnattava koko toiminnan fokus ja energia, jotta hän saa mahdollisuuden omaksua tarvitsemansa työkalut, oppia koko ajan lisää, alkaa kantaa yhä enemmän vastuuta ja kasvaa itsenäisesti ajattelevaksi jalkapalloilijaksi. Tekniset, taktiset, fyysiset ja henkiset ominaisuudet muodostavat kokonaisuuden, joka saattaa erottaa pelaajan jalkapalloilijasta. Ero on iso, sillä viimeksi mainitun tapauksessa kyse on pelin ymmärtämisestä ja muuttuvien tilanteiden oikeasta tulkitsemisesta. Valmentajan on osattava antaa hänelle tähän riittävät eväät.  

Mitkä ovat ensivaikutelmasi PK-35:n toiminnasta?

- Kolme viikkoa on  lyhyt aika, joten paljon on vielä nähtävää ja koettavaa. Olen vakuuttunut, että urheilupuolemme voi toimia nykyistä tehokkaammin. Haluan olla vahvasti vaikuttamassa seuran sisältö- ja metodikeskeiseen evoluutioon. Vaikka Suomen olosuhteet ovat kehittyneet ja kehittyvät koko ajan, maasta puuttuu harjoituskeskuksia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun urheilurakentamisessa olisi paljon parannettavaa, jotta seuroista voisi tulla nykyistä yhtenäisempiä. Meidän PK-35:ssä on muistettava, että asenne, laadukas työ ja halu kehittää asioita tuottavat aina tulosta.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi nykyisessä tehtävässäsi?

- Olen nyt alkuaikoina keskittynyt valmentajatapaamisiin, sillä haluan tietää, kuinka kentällä toimitaan ja valmennetaan eli mitä siellä ihan konkreettisesti tapahtuu. Syksyn edetessä alan aamupäivisin toimistolla valmistella seuran kaikille valmentajille suunnattuja säännöllisiä tapaamisia ja videopalavereita, joita järjestetään kerran pari kuukaudessa ja joissa käydään läpi omaa tapaamme toimia. Iltaisin olen harjoituskentillä sekä kuvaamassa treenejä että auttamassa valmentajia ja pelaajia.

Mitkä ovat työsi tärkeimmät tavoitteet?

- Haluan koko ajan osallistuttaa valmentajia ja saada heidät tekemään oikeita valintoja. Olemme valmentajien kanssa yksi yhteinen työryhmä, joka toimii laatimiemme arvojen mukaisesti ja rakentaa tätä kautta omaa identiteettiämme. Melkein kaikkien seurojen ykkösjoukkueen on tehtävä puhdasta kilpailullista tulosta, mutta juniorijoukkueiden on toimittava yhdessä ja yhtenäisesti. ”ME” on aina tärkeämpi kuin ”minä”, ja yhteinen etu on aina valmentajan omien toiveiden yläpuolella. Jos joku ajattelee toisin, hänen kannattaa vaihtaa seuraa ja yrittää saavuttaa pikavoittoja jossain muualla. Pelaajakehitys on aina tärkeämpää kuin voittaa yksittäisiä pelejä. Kun kehitämme pelaajia suunnitelmallisesti viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta, tuloksia alkaa kyllä näkyä. Tämä on meidän tapamme priorisoida asioita. Haluamme tarjota pelaajille eväät kehittyä kohti seuran ykkösjoukkueita ja miesten tai naisten liigatasoa sekä myöhemmin mahdollisesti tätäkin pidemmälle. Tavoitteena on, että tulevina vuosina vähintään puolet miesten ja naisten ykkösjoukkueiden pelaajista on seuran omia kasvatteja.

Mitkä ovat peli- ja harjoitusfilosofiasi tärkeimpiä avainasioita?

- Luis Enriquen valmentama FC Barcelona on hyvin lähellä pelillistä ihannettani. Palloa on pidettävä oman joukkueen hallussa aina kun mahdollista. Pelaajat on myös saatava ymmärtämään, milloin on kyettävä sopeutumaan muuttuviin tekijöihin, mutta pallonhallinnan keinoin on mahdollista hallita myös vastustajaa. Puolustuspelissä haluan joukkueeni tekevän asioita, joita vastustaja ei halua meidän tekevän. Eli tiivistetysti, olen proaktiivisen enkä reaktiivisen jalkapallon ystävä. Mitä harjoitteluun tulee, pelaaja on saatava ymmärtämään miksi, milloin ja missä mitäkin tehdään. Kun hän on ollut vuoden tai pari hyvässä valmennuksessa, hänen on osattava vastata esitettyihin kysymyksiin itse pelin ja aitojen tilanteiden perusteella eikä siksi, että valmentaja on sanonut saman asian. Näen elämän ylipäätään niin, että on kolmenlaista ihmistyyppiä. Välinpitämättömiä ei kiinnosta juuri mikään, reaktiiviset tyypit reagoivat ympäristöön ja toisten tekoihin, kun taas proaktiiviset henkilöt ovat itse luovia, aloitteellisia ja innovatiivisia.

Missäpäin asut tätä nykyä ja mitä pidät suomalaisesta elämäntyylistä?

- Asun Vantaalla Korson lähellä ja pidän suomalaista elämäntapaa varsin mukavana. On antoisaa kohdata ja kokea uusia asioita, joita Espanjassa ei ole. Lisäksi Suomen ilmasto sopii itselleni, sillä en pidä kuumasta. Kun kotimaassani oli hellettä, pyrin aina karkaamaan viileään vuoristoon. Tärkeintä on yrittää sopeutua ympäristöön, missä kulloinkin on. Alan syyskuussa opiskella suomea kerran viikossa Vantaan aikuisopistossa, ja myöhemmin olisi tarkoitus mennä jatkokurssille. Jalkapallo on kansainvälistä, mutta muuhun elämäntyyliin on pyrittävä sopeutumaan mahdollisimman hyvin.

Ja vielä lopuksi Sergio, oletko naimisissa, onko Sinulla tyttöystävä vai elätkö yksin?

- Olen sinkku.

PK-35 kiittää Sergioa haastattelusta ja toivottaa hänet vielä kerran lämpimästi tervetulleeksi punamustaan futisperheeseen!